Miä lupailin aiemmin päivitystä RUKin päättäjäisistä ja nyt tää on vaan venynyt ja venynyt ja venynyt enkä oo ees jaksanu tulla päivittämään kun tää on venynyt (niinku venyyyyyyyyyyyyyyynyt), mutta nyt otan itteäni niskasta kiinni ja päivitän!
J, miun poikaystävä, oli vielä muutama viikko sitten RUKissa eli reserviupseerikoulussa Haminassa upseerioppilaana. Tällä hetkellä sotilasarvo on upseerikokelas ja palveluspaikka Vekaranjärvi, ja kun hää pääsee takaisin reserviin niin J ylennetään reservin upseeriksi. Taustoista näin niin kuin hienosti. Mitään muuta en tiedä kun sen mitä J on kertonut :D
"RUK kouluttaa, RUK kasvattaa." RUKin loppupuolella järjestetään kurssijuhla, johon upseerioppilaat saavat kutsua avecin, ja näin epävirallisesti RUKin päätösjuhlaa pidetään valtakunnan toiseksi hienoimpana juhlana heti linnanjuhlien jälkeen, eli suhteellisen hienoissa pirskeissä on oltu ;) Miähän juhlin jo lokakuussa kun J sai tietää pääsevänsä RUKiin, että pääsen juhlimaan. Tyttöystäväpisteet siis kotiin!
Alunperinhän miun piti tanssia miun vanhojen mekossa (ja opiskelijabudjetilla siis säästää), mutta nettisurffailu on petollista - löysin unelmieni mekon kauniiksi.fistä ja arvoin viisi minuuttia, ostanko mekon vai en. Ostin, se oli alennuksessa, 35 euroa. Olin valmis itkemään kun mekko saapui postissa: se oli täydellisen ihana, ja miulle aivan väärän kokoinen. Suomeksi miulla ei ollut tarpeeksi tissejä että se ois pysyny miun päällä, vaikka 38 on vuosia ollut miun koko. Nyt heitti mettään ja pahasti. Tässä vaiheessa aloin googlettelemaan sekä helsinkiläisiä että kouvolalaisia ompelimoja ja lähettelin tarjouksia, kuka kaventaisi mekon halvimmalla. Kouvolan Ripsal voitti, vain 35 euroa mekon kavennus, halterneck-lenkki ja mekon lyhennys, olin kovin iloinen ♥ Kengät ja laukku olivat wanhojen peruja, hiuskoriste hankittu viime syksyn häihin eli suhteellisen halvalla pääsin!
Odotin aivan hirveän paljon juhlia, enkä petttynyt! J naureskeli, että wanhoihin miut sai melkein raahata väkipakolla ja sitten RUKin juhliin lähden riemusta kiljuen...
Asusteet olivat siis kasassa jo hyvissä ajoin, laukku pakattuna edellisenä iltana ja aiempana yönä taisin nukkua neljä tuntia, joka ei ehkä ollut fiksuin veto... Hyppäsin lähi-ABC:ltä avec-transportin kyytiin ja huristeltiin Haminaan, jossa saatiin odottaa tunti pihalla ja palella. (Tosin, kuten joku sanoi, mieluumin se -2 kun -20) Siitä siirryttiin läheiselle kentälle ruusurynnäkköön, joka oli ehkä siisteintä ikinä! Upseerioppilaat marssivat kaikki sellainen 700 heppua siihen kentälle, on värisumua ja torvisoittoa ja panssarivaunua ja puhetta ja sillee. Sitten tuli se käsky, "ruusu suuhun vie!" "ruusu avecille vie!" ja siinä vaiheessa kun ne 700 armeijaheppua juoksi miua päin ni jouduin oikeesti keskittyy siihen että en ota sitä askelta taaksepäin. J löysi miut aika helposti, koska meidän oli jaettu upseerioppilaiden yksikköjen mukaan tiettyihin ryhmiin. Sain ruusun, joka oli sitten astetta kärsineempi... J:n mukaan se kärsi Haminan tuulesta. Miua ei ois ehkä harmittanu niin paljon, ellei se ois ollu ensimmäinen rehu jonka J miulle koskaan kiikutti (viime kesänä se tosin antoi maitohorsman ja lauloi Rentun ruusua. Ehkä se saa siitä jotain pisteitä).
Siirryttiin siitä busseille ja odotettiin (tällä reissulla opin odottamaan!) taas jotain ikuisuus ja ajettiin takaisin Kouvolaan, jossa majoituttiin hotelli Cumuluksessa. Respa oli sinne mennessä kaaoksen vallassa ja huoneet eivät kuulemma olleet kaikille edes valmiita, joten me lähdettiin J:n kanssa syömään. Jos ikinä menette Kouvolaan, käykää Mei Lokissa syömässä, parasta kiinalaista ikinä!
Vatsojen täytyttyä kipiteltiin takas Cumulukseen, jossa jono oli purkautunut, mutta osalla ei ollut vieläkään huoneita keretty siivota. J meni kuitenkin kysymään, oisko meidän huone siivottu, ja oisitte nähneet niiden odottelijoiden ilmeet, kun respanainen ojensi J:lle kaksi avainkorttia :D Me ei siis jonotettu syömään eikä hotelliin ollenkaan, purjehdittiin vain paikalle ja saatiin mitä haluttiin. Kätevää.
Miulla oli reilusti aikaa ehostautua (joskin olin valmis puolessa tunnissa kun en osaa tehdä naamalleni mitään, aikaa olisi kyllä ollut enemmänkin), J valmistautui ottamalla tykit pois jalasta. Tasan ei käy onnen lahjat.
Jossain vaiheessa palattiin Haminaan, jossa meillä oli juhlaillallinen: paahtopaistia, höyrytettyjä kasviksia, kermaperunoita ja chilisuklaamoussea. Ainoastaan jälkkäri oli hyvää :D paahtopaisti tarjottiin kylmänä, samoin kasvikset, ei innostanu. Ruuasta tilaisuus ei saanut pisteitä, mutta muuten kyllä olin aivan myyty: avauspuheen jälkeen oli tanssia, sekä valssia että discomeininkiä, Sannin keikka, joku koomikko kävi esiintymässä, cover-bändejä... Hengattiin J:n tupakavereiden ja heidän aveciensa kanssa, oli ihan mieletön ilta! Alkoholia oli tarjolla kohtuuhinnoilla, mutta taisin juoda vain puolikkaan siiderin (kuivaa omenaa, pahaa), puolikkaan lonkeron (sekin oli pahaa) ja Pepsi Maxia :D J tyhjenteli ihan tyytyväisenä miun lasien jämät. Ilta huipentui speksiin, joka oli ehkä hienoin esitys jonka olen ikinä nähnyt. Pelkäsin etukäteen, etten ymmärrä inttijuttuja, mutta en muista milloin oon nauranu niin paljon!
Speksin jälkeen siirryttiin busseille, jotka vei meidät taas Kouvolaan (matkustin siis yhden päivän aikana Valkeala-Hamina-Kouvola-Hamina-Kouvola, järkevää?). Olin purskahtaa itkuun kun huomasin bussissa jollain tennarit jalassa, miks miä en tajunnu? Ei kukaan olis nähnyt niitä mekon alta. Miä nimittäin tanssin omat jalkani ihan tohjoks.
Tää oli aivan upea tilaisuus, jos jotakuta ikinä pyydetään aveciks RUK:in loppujuhlaan niin menkää ihmeessä, miä voin lämpimästi suositella!
Miä olin suunnitellut ennen tanssiaisia et tästä tulee iso ja pitkä ja hieno ja näyttävä teksti, jonka laittaminen vain venyyyyyyyyyyyyi. Nyt sain kuitenkin päivitettyä tän kuten lupasin ja pääsen kirjustmaan taas joku päivä lisää, ou jea.
.jpg)
